Ajajaesittely: Jesse Elo

Nyt esittelemme tiimimme nuorimman kuskin, Jessen, joka ollut nuorten sarjassa kärkikamppailuissa niin XC:ssä, Endurossa kuin DH:ssakin, eli todella monipuolinen kaveri kyseessä. Jesse on kehittynyt tasaisesti ja haastaa varmasti tällä kaudella ihan kovimpia kuskeja nuoresta iästään huolimatta. Meriteijon Warm up -kisassa tästä saatiin esimakua, Jesse sijoittui hienosti miesten sarjan 13. sijalle.

1) Esittele itsesi, kuka olet, mitä teet ja mistä tulet?

Jesse Elo, 19v ja kotoisin Salosta mutta asunut vajaan vuoden Tampereella. Lukion jälkeen töissä käynyt ja ensi syksynä alkaa jatko-opinnot.

2) Milloin ja miten aloitit fillaroinnin, kerro ajohistoriastasi?
 
Fillaroinnit aloitin n.10v sitten eli 9-10v ikäisenä, HHCMB:n järjestämillä junnulenkeillä käyden. Kilpaileminen sai alkunsa, kun ajoin ensimmäisen XCO- kilpailuni seurani järjestämänä Salon märynummella, mistä innostuneena rupesin ajamaan XCO kilpailuja.
 
3.) Miten ja milloin aloitit enduron?

Jälleen ensikosketus enduroon oman seurani HHCMB:n järjestämässä enduron warm up kilpailussa Meri-Teijolla. MTB endurossa ensimmäinen Santa cruz enduro series kilpailu 2015 Himoksella. Seuraavana vuonna ensimmäinen täysi kausi kiertäen kaikki kilpailut ja sijoittuen toiseksi nuorten sarjassa. Ensimmäinen vuosi yleisessä sarjassa 2017. Sekaan on mahtunut myös satunnaisia DH-kisoja.

4. Mitä ajatuksia uusi kalusto herättää? Kerro vähän vehkeistä (pyörä kengät kypärä) joilla ajat.

 Rock Machine / Giro. Tällä kaudella pyöränä on Rock Machine Blizzard 90-27, pyörä tuntuu minulle todella hyvältä ja nopealta. Ajovarusteet Girolta, Kypärä Giro Switchblade MIPS, olen tykännyt käyttää kaikenlaisessa ajossa, sillä kypärä on kevyt ja hyvin tuulettuva vaikka leukasuojaa olenkin pitänyt paikallaan aina. Giro Terraduro mid kengät ja Time Atac polkimet muodostavat jämäkän ja varman pohjan voiman saamiseksi takarenkaalle sekä suuremman liikkumavaran jalan asennossa polkimella kuin muilla lukkopolkimilla. Rock Machine / Giro on minusta todella hyvä juttu ja on mielenkiintoista nähdä, millaisiin suorituksiin uudella kalustolla kykenee. Innolla odotan tulevaa kautta. 

5.) Kerro parhaista/mieleenpainuvimmasta kisa/ajokokemuksesta.

Parhaita ajokokemuksia on ollut ne, kun onnistut vaikeassa kohdassa. Myös Åren reissulta suuret korkeuserot ja pitkät alamäkeen viettävät pätkät jäivät mukavasti lämmittämään mieltä.

6.) Miten ja missä tykkäät ajaa treenata? Kerro vähän tyypillisistä reeneistä talvella/kesällä . Mitä teet treeneissä?

Treenata tykkään erityisesti lämpimällä säällä, lämmin kesäkeli ja nopeat polut on ehdottomasti yksi mukavimmista ajokokemuksista. Tykkään haastaa itseäni myös vaikeilla ja teknisillä osuuksilla.

Talvella treenit voimaharjoittelua ja trainerilla pyöräilyä, myös ulkona tykkään talvella ajaa, jos säät suosii. Kesällä tulee ajettua enemmän ulkona. Ulkona ajaessa teknisiä kohtia tulee harjoiteltua ja tahkottua välillä moneenkin kertaan.


7.) Kerro erikoisimmasta/surkeimmasta ajopäivästä / reissusta, mikä meni mönkään tai oli erikoista?

Erikoisin ajopäivä tapahtui Himoksen enduro kisoissa 2016. Paljon mutaa, liukkautta, hyttysiä, kaatumisia ja vettä muodostivat kokonaisuuden, jollaista ei joka päivä haluaisi kokea. Myöskään teknisiltä ongelmilta ei vältytty: Ketjut eivät mudan runsaudesta johtuen tahtoneet pysyä rattaalla ja huipennukseksi kampi irtosi ja jäi lukkopolkimen avulla roikkumaan kenkään. Näkökyky oli myös koetuksella, kun ajolasit olivat höyryssä ja mudassa estäen näkemisen erittäin hyvin. Kaiken jälkeen onnistuin voittamaan oman sarjani, mikä tuntui tietysti kaiken epäonnen jälkeen hyvältä.

Warm-upin loppulämmöt

Kisakausi avattiin parisen viikkoa sitten Meri-Teijon lämmittelykisassa. Tuttu kisa ja tutut puitteet, mutta kaikki muu onkin sitten vaihtunut. Tällä kaudella ajan tosiaan Giro/Rock Machine enduro teamissa yhdessä Jesse Elon ja Kristian Eppertin kanssa.

Kauden ensimmäinen kisa on aina kaikista jännittävin. Ei tiedä yhtään miten talven treeni ja kilpakumppaneiden treenit ovat menneet. Omasta mielestä talvi meni oikein tavoitteellisesti. Motivaatio oli korkea koko talvikauden ajan, joten treeniä on tullut ja tuloksia haettiin.

Lauantain treenipäivä 
Lauantaina käytiin tutustumassa ratoihin, joita oli 6 kappaletta ja kaikki ajettiin kisassa kahteen kertaan. Kivaa pätkää riitti ja erittäin monipuolista. Välillä sai polkea kieli vyön alla ja välillä taas tarkkaa kiven kiertoa, haasteita ja hauskaa siis riitti. Kisavauhti lisää toki aina oman haasteensa oli rata sitten helppo tai ei. Treenit meni mallikkaasti ilman mitään sen kummempaa ohjelmaa ja pyörä saatiin alustaan sopivaksi säädettyä.

Sunnuntain kisa
Kelit oli jälleen kerran kohdillaan Meri-Teijossa ja oli mukava lähteä polkemaan kelloa vastaan, kun aurinko paistoi ja sai ajaa ilman takkia. Odotukset kisasta olivat suhteellisen kovat omalla kohdalla. Pitää se rima ylös laittaa jos sinne haluaa päästä. Ei muuta kuin lähtöviivalle.

Kuva Samu Nisula

Itse kisa sujuikin sitten todella vaihtelevasti. Välillä mentiin ihan oikein kunnon kyytiä, sillä nappasin kolmesta erikoiskokeesta toiseksi nopeimmat ajat. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin oli suunniteltu. Parit kaatumiset, ulosajo ja puhjennut rengas lopulta laski sijoituksen kymmenenneksi.
Joka tapauksessa hyvä kisa. Hienoa huomata, että vauhti riittää kärkisijoille. Turha hötkyily ja yliyrittäminen pois, niin alkaa jo tuloksissa näkyä. Laitetaan tämä sählääminen ekan kisan piikkiin.

Kuva Samu Nisula

Eteenpäin
Eteenpäin mennään koko ajan. Treeni on oikealla suunnalla ja tällä kaudella myös pyörä sekä varusteet ovat enemmän kuin kunnossa.

Warm-upin rengasrikon vuoksi päivitin Rock Machinen fillariini taakse vähän eri rengasta, mitä siinä on vakiona. Merkki pysyy samana WTB, mutta tällä kertaa taakse otettiin vähän rullaavampi ja vahvemmalla seoksella valmistettu Riddler. Tähän ja muuhunkin käyttämääni varusteeseen voi käydä tutustumassa bikeshop.fi :ssä. Heiltä löytyy myös testiajo mahdollisuudet Rock Machinen fillareihin. Esimerkiksi enskatykkiini Blizzard 90-27. Käykää tsekkaamassa.

Näillä lähdetään jatkamaan kisakautta Messilään tulevana viikonloppuna 19.-20.5. Se onkin sitten kauden ensimmäinen virallinen Suomen endurocupin osakilpailu. Nähdään siellä!

Kisakauden avaus Meri-Teijossa

 Kisakausi enduron osalta polkaistiin tuttuun tapaan käyntiin Meri-Teijossa Habanero Mountainbikers seuran järjestämällä G-Form Enduro WarmUp- kilpailulla. Sää oli mitä mainioin lämpötilan ollessa noin +20 ja auringon paistaessa mukavasti melkein tauotta.

Kisa poikkeaa SM-sarjan kilpailuista hieman, sillä siirtymät noustaan hissillä ja lähtöjärjestys on ensimmäisen ek:n jälkeen vapaa, eli voi halutessaan pitää pidempiäkin hengähdys tai korjaustaukoja.

Kuva: Antti Sinisalo / @seccitaj

Kisassa ajettiin kuusi erikoiskoetta, kaikki kahteen kertaan eli yhteensä 12 erikoiskoetta. Pätkät suurimmaksi osaksi vanhoja tuttuja edellisiltä vuosilta. Ratoihin oli kuitenkin tehty onnistuneita parannuksia tehden kisasta hauskan ja onnistuneen kokonaisuuden. Suosikki pätkät minulle ehdottomasti ek3 eli Hakkuuaukee ja S-kallio eli ek5. Mukavan vauhdikkaita ja mielekkäitä ajaa.

 Ensimmäisellä kierroksella ajo sujui, vaikka alussa tuntui ettei jaloista saa kaikkea irti. Lammenkierto eli ek1 piti onneksi huolen siitä, että saatiin jalatkin herätettyä kisajännityksestä. Ei ongelmia tai isompia ajovirheitä. 

Loput ensimmäisen kierroksen pätkistä sujui samoissa merkeissä lukuun ottamatta paikoitellen turhan varovaista jarruilla laahaamista. Ensimmäisellä kierroksella Hakkuuaukee eli ek3 meni omasta sekä kellon mielestä parhaiten, pätkä tuli ajettua täysillä loppuun asti lopun mutavellinkin lävitse, koska en huomannut maalitolppaa mikä sijaitsi velliä edeltävässä metsikössä.

Sopivasti poljettavaa löytyi myös kisapätkiltä.
Kuva: Antti Sinisalo / @seccitaj

Toiselle kierrokselle lähdin leivän syötyäni ja toivoin lisäpotkua Lammenkierron polkemisosuuksille. Toivottu vauhdinlisäys tosin tuli vasta ek2 rinteenylitykseen, minkä seurauksena liian kovaa vauhtia pieneen pudotukseen ja eturenkaan lipsahtaminen kivenkoloon - matka jatkui ilman pyörää tangon yli tutkimaan maaperää. Maalissa vammojen tutkailu, polvi otti osumaa, muuten kaikki kunnossa. Kaatumisesta aiheutui noin 15s aikatappio ja lopuilla erikoiskokeilla, ek3-ek6, vauhti hyytyi muutamia sekunteja per pätkä johtuen polven kipeydestä ja varovaisuuden lisääntymisestä.

...Pyörä mukaan ja maaliin.

 Treenien jälkeen haaveilin sijoittumisesta 10 nopeimman joukkoon, 
tällä kertaa jäi vain tavoitteeksi sijoituksen ollessa Miehissä 13/78. Kivaa oli, kehittymisen kohteita löytyi ja pyörä sekä varusteet toimivat hienosti, joten kaatumisesta huolimatta onnistunut kilpailu. Harmittamaan jäi ainoastaan aamun treenilaskujen jälkeen kypäräkameran huonoon asentoon luiskahtamisen huomaamatta jääminen ja siten kaikki kisapätkät tallentuivat pelkästään eturenkaan esitelmänä.

Tästä on hyvä jatkaa parin viikon päästä Messilässä Enduron SM-sarjan avauskilpailussa.

Jesse

Ajajaesittely: Mikko Iso-Järvenpää

Esittelemme nyt tiimimme kuskit, ensimmäisenä vuorossa Iso-Järvenpään Mikko. Turkulainen nouseva tähti, viimekaudella Mikon sijoitus oli kovimmassa Miesten-sarjassa kahdeksas 233 kuskista!

1.) Esittele itsesi, kuka olet, mitä teet ja mistä tulet?

Eli Mikko Iso-Järvenpää alunperin maskulainen, mutta nykyään asustelen Turussa tyttöystävän ja kissan kanssa. Ikää sen 25-vuotta. Pyöräilijä isolla P:llä. Henkeen ja vereen koko elämä pyörii pyöräilyn ympärillä, sillä olen myös itse alalla töissä. Eli pyöräkaupassa myyn ja huoltelen fillareita. Tuttuja pyörät siis läpikotaisin. Maantiepyörästä maastopyörään ja sähköpyörästä lastenfillariin.

2) Milloin ja miten aloitit fillaroinnin, kerro ajohistoriastasi.

Pojan kloppina paljon Maskun metsissä pyörin ihan perusfillarilla aika paljonkin mutta sitten bongasin 15-vuotiaana DH-pyörät. Pienellä kylällä kaikilla muilla pojilla oli mopot mutta meikäläinen sotki aina fillarilla perässä. Siitä se sitten lähti se pyöräilyharrastus. Tämän jälkeen alkoi talliin kertyä jos jonkilaista kaksipyöräistä. BMX, Dirt, MTB ja ihan maantiepyörääkin. DH oli se, mistä se kaikki alkoi ja sitä kisailinkin Suomessa 7-vuotta.

3.) Miten ja milloin aloitit enduron?

Enduro on kohtuu uusi harrastus mulle. Viime kausi oli ensimmäinen koko kausi, kun pääsin kiertämään kaikki osakilpailut. Sitä ennen ajoin vajaan kauden. Siirtymä enduroon virallisesta alamäkipyöräilystä oli melko luonnollinen, sillä alamäkipyöräily on ollut laskusuhdanteessa ja enduro taas kovassa nosteessa. Suomessa enskan ajaminen on vain paljon järkevämpää. Henkilökohtaisesti myös enduro sopii meikälle paljon DH:ta paremmin. Pidän sen fyysisyydestä. Ei vaadi pelkästään taitoa vaan myös kovaa kuntoa.

4.) Rock Machine / Giro,  ja mitä ajatuksia uusi kalusto herättää? Kerro vähän vehkeistä (pyörä kengät kypärä) joilla ajat.

Rock Machine. Itselle aivan tuntematon pyörämerkki ennen tätä. Jopa pieni jännitys, että millainen tämä oikeasti onkaan. Erittäin positiivinen yllätys fillarista. Ylivoimaisesti paras fillari, jota olen ajanut. Ajan Rock Machine Blizzard 90-27 enduropyörällä, josta löytyy jousto edestä 170 mm ja takaa 160 mm. Eli suhteellisen paljon joustoa mutta todella hyvällä geometrialla ja iskarijärjestelmällä joustomatka ei syö vauhtia eikä polkuvoimaa. Todella hyvä kombo. Odotan innolla, että pääsen ajamaan fillarilla myös hieman isompia mäkiä. Nyt jo pyörä tuntuu todella nopealta ja vakaalta oikeestaan radasta riippumatta. Säädöt ovat olleet helppoja löytää.

Giro on entuudestaan tuttu merkki. Todella suuri tekijä monellakin alalla. Odotetuin asia Girolta oli kypärä. Sain Switchblade mallin Mips rakenteella. Nyt on enduro kypärä viimeisen päälle. Kevyt, irrotettavalla leukasuojalla ja todella hyvillä säädöillä varustettu Switchblade on kyllä todella turvallisen ja mukavan tuntuinen kypärä. Käy niin lenkin vetämiseen kuin kunnon alamäkiryskytykseenkin. Kirsikkana kakun päällä on vielä se, että se näyttääkin todella hyvältä. 

Kengiksi sain Terraduro Midit, jotka ovat juuri enskahommiin suunnitellut vähän tukevammat lukkopoljin kengät. Klossin paikan sain mukavasti todella keskelle kenkää. Tätä ominaisuutta harvemmin on perus maastokengissä. Kovassa alamäkimenossa tästä ominaisuudesta on todellinen hyöty kun paine tulee koko jalan pohjaan eikä vain päkiälle.
 

5.) Kerro parhaista/mieleenpainuvimmasta kisa/ajokokemuksesta.

Kyllä parhaat fiilikset pyörän päällä tulee siitä kun on kavereiden kanssa ajamassa. Tämä on juurikin iso osatekijä miksi pidän endurosta niin paljon. Pääsee kavereiden kanssa kiertämään erikoiskokeita. Siirtymät menevät huomattavasti leppoisemmin kun voi käydä kaverin kanssa viime ek:n suorituksia läpi. 

Kyllä paras kisakokemus on viime vuoden Levin osakilpailu. Sijoituksen kannalta ei niinkään mennyt nappiin mutta uskomattoman siisti radat ja puitteet kisalla. Pitkät radat toi vähän suuren maailman meininkiä ja hauskuus ei päässyt ekan parin minuutin päästä vielä loppumaan. Kyllä Suomen lappi on kesälläkin todella hieno paikka.

6.) Miten ja missä tykkäät ajaa treenata? Kerro vähän tyypillisistä yreeneistä talvella/kesällä. Mitä teet treeneissä?

Kisakauteen treenaan ihan virallisesti polkemalla kesät ja talvet. Ja nimenomaan ulkona. Vihaan sisäpyöräilyä. Pyöräilyn/treenaamisen pitää olla hauskaa ja motivoivaa, joten ulkona sen mielestäni pitää tapahtua. Kelistä riippumatta poljen viikossa niin paljon kuin ehdin. Poljen myös työmatkat, joten peruskunto tulee hyvin pitkälti sieltä mutta sitten teen joka viikkoa muutamia erilaisia lenkkejä. Joskus pelkkiä vetoja ja joskus ihan pitkäveteistä pk-lenkkiä. Talvikaudella käyn myös säännöllisesti salilla pyöräilyn ohella. 

7.) Kerro erikoisimmasta/surkeimmasta ajopäivästä / reissusta, mikä meni mönkään tai oli erikoista?

Huonoin fiilis jäi muutama vuosi sitten sattuneesta haaverista DH kauden avauskisasta, Calpiksessa, Hämeenlinnan läheltä. Talvikauden olin jaksanut treenata todella kovaa ja aktiivisesti mutta tuloksia en päässyt koskaan kokemaan, sillä kisojen harjoituksissa vetäsin vauhdilla puuta päin ja mursin käden. Siitä jäi niin paha fiilis, että kisohommat laitettiin pariksi vuodeksi jäihin. Nyt ollaan toivuttu niin henkisesti kuin fyysisestikkin ja nautin taas kisaamisesta ja muusta siihen liittyvästä.

Blogin avaus

  Blogin puolelle ensimmäistä julkaisua ja tarkoituksena kertoa vähän mitä on tehty tässä ennen kisakauden alkua ja miltä uusi Rock Machine Blizzard 90-27 on tuntunut sekä millaisilla ajovarusteilla mennään tulevaa kautta kohti. 

Tosiaan MTB-enduron SM-cupissa kilpaillaan ja sarjana Yleinen. Tavoitteena ajaa myös DH Suomi cupin kilpailuja jos vain aikataulut antaa myöden.

Lumet ovat väistyneet ja metsät kuivuneet vasta viime aikoina ja sen myötä ei juurikaan ole kunnolla päässyt ajamaan.
Tuli kuitenkin lumella muutamia kertoja ajettua harjoitellen liukkaalla kelillä ajamista paikoitellen jäisten polkujen myötä.



Lumettomassa kelissä pääsi ensimmäistä kertaa ajamaan kun tiimin toinen kuski; Mikko Iso-Järvenpää, lupautui näyttämään Turussa vähän paikkoja. Ensimmäistä kertaa Hirvensalon takametsissä tarjosi hyvää mäkitreeniä niin ylöspäin kuin alaspäinkin mentäessä. Lähes 4 tuntia kului mukavasti mäkiä tahkotessa. Pyörä tuntui hyvältä ja nopealta.

Päätä suojaamassa tulevana kautena Giron Switchblade kypärä irrotettavalla leukasuojalla. Tarvetta irroitukseen en tosin itse ole juuri kokenut sillä leukasuojankin kanssa kypärä tuntuu mukavalta.

Viikkoa myöhemmin, HHCMB:n junnuleirin retkilenkki-päivänä tuli tehtyä pidempää lenkkiä Teijon retkeilyalueen poluilla, reilu 4 tuntinen lenkki nopeimpien junnujen mukana. Pyörän ominaisuudet näin pidemmällekin lenkille yllättivät kyllä positiivisesti ja nopeutta riittää myös perus XC-polulla.

Ensi viikonloppuna Meri-Teijossa Enduron Warm Up kisat joita odotan jo innoissani ja on  kiinnostavaa nähdä mihin vauhti riittää ennen virallista SM-kauden avausta Messilässä.