Ajajaesittely: Eemil Sihvonen

 Giro/Rock Machine -tiimin ajajaesittelyssä Eemil Sihvonen

Kuva: Tuomas Kaira @tubermeister

1.) Esittele itsesi, kuka olet, mitä teet ja mistä tulet?

Moi! Mie oon Eemil Sihvonen, 15-vuotias imatralainen peruskoulun kahdeksatta vuosiluokkaa käyvä nuorimies. Pyrin viikottain ajelemaan pyörällä mahdollisimman paljon, ja vapaa-ajalla miut löytääkin yleensä metsästä joko ajelemassa, tai rakentamassa uusia reittejä.

2.) Milloin ja miten aloitit fillaroinnin, kerro ajohistoriastasi?

Mie opin pyöräilemään vasta noin viisivuotiaana. Heti oppimisen jälkeen on kuitenkin ollut hirveä hinku ajella kaikkialla muualla kuin pyörätiellä ja opetella erilaisia temppuja, koska muutenhan se ajeleminen olisi ollut tylsää. Säännöllisen epäsäännöllisestä ajamisesta miun innostus otti suuremman kehitysaskeleen vuonna 2017, kun löysin Youtubesta alamäkipyöräilyn ihmeellisen maailman. Sitten tuli vuosi 2018. Ajelin kesän vielä jäykkäperällä. ja saman vuoden marraskuussa sain ensimmäisen täysjoustopyöräni. Vuonna 2019 oli ensimmäinen vuosi, jolloin kisasin enduroa, sain paljon uusia kavereita, ja huomasin heti, että tää on miun laji! Menestystäkin tuli jonkun verran, kun olin toinen SM-endurocupin kokonaiskisassa.

Vuoden 2020 aikana innostus ajamiseen vaan kasvoi ja kasvoi, reissasimme paljon ympäri Suomea ajamassa, kun koronan takia ei ulkomaille oikein voinut lähteä. Kesä oli todella mukava, ja mieleenpainuva. Kaudelta jai käteen seitsemäs sija enduron SM-cupin kokonaiskilpailussa nuorten sarjasta, ja myös muutama fundurovoitto.

3. Miten ja milloin aloitit enduron?

Enduron mie aloitin vuonna 2019, kun myö huomattiin Mielakan Funduro-osakilpailun mainos netissä. tottakai, kun uusi pyöräkin oli alla, piti tätä lajia lähteä testaamaan, joka johtikin sitten siihen, että kiersin lähes koko enduron SM-cupin ja osan Funduroista.

4.) Mitä ajatuksia uusi kalusto herättää? Kerro vähän vehkeistä (pyörä, kengät, kypärä), joilla ajat.

Uusi kalusto ei ole vielä ehtinyt saapua perille asti, mutta kisapyöräksi valikoitunut Rock Machine Blizzard 90-297 RZ vakuutti miut heti ensisilmäyksellä kovatasoisilla komponenteillaan ja geometriallaan. Odotan kovasti, että pääsen kokeilemaan pyörää, kunhan se pääsee perille asti.

Myös kaikki Giron tuotteet vaikuttavat vertailujen perusteella erittäin laadukkailta, ja innolla odotan, että pääsen niitä testaamaan poluilla.

5.) Kerro parhaasta/mieleenpainuvimmasta kisa/ajokokemuksesta.

Mieleenpainuvin ajokokemukseni lienee Saimaa Bikeparkissa järjestetty Funduro Chicken Lines DH-kisa. Jo ennen ensimmäistä kilpailulaskua jännitti melko paljon, koska olihan kyseessä ns. kotikisa ja olin myös onnistunut kaaatumaan muutaman kerran harjoituslaskuilla. Ensimmäinen kilpailulasku meni hyvin ja sijoitun sarjassani ensimmäiseksi, joka taas tarkoitti sitä, että lähtisin finaalilaskulle sarjani viimeisenä.

Ennen finaalilaskulle lähtöä lähtötornissa jännitti aivan kamalasti ja yritin vain miettiä, että nyt jos milloin ei pidä kaatua. Lasku meni lopulta hyvin, aika parani ensimmäiselta laskulta ja voitin. Olo oli mahtava.

Kuva: Tuomas Kaira @tubermeister

6.) Miten ja missä tykkäät ajaa ja treenata? Kerro vähän tyypillisistä treeneistä talvella/kesällä. Mitä teet treeneissä?

Talvella pyrin pyöräilemään vähintään kolme kertaa viikossa ja käyn myös salilla noin kolme kertaa viikossa tekemässä voimaharjoitteita. Talvella suurin osa treenamisesta tapahtuu täällä Imatralla, mutta välillä käymme myös muualla päin Suomea ajelemassa, jos Imatralla ei lumen takia voi alamäkiä ajella. Talvisin käyn myös jonkun verran laskettelemassa.

 Loppusyksystä onnistuin pääsemään mukaan Eba:n Enduroakatemiavalmennukseen, josta on ollut suuri apu erityisesti voimaharjoittelun aloittamisessa ja ajotekniikan hiomisessa. Kesällä, kun lumet ovat sulaneet, tulee huomattavasti enemmän alamäki-, lenkki- ja pumptrackajoa, kuin talvella ja ylipäänsä tulee aikaa vietettyä huomattavasti enemmän aikaa pyörän päällä, kun ei tarvitse tehdä koulutehtäviä.

7.) Kerro erikoisimmasta/surkeimmasta ajopäivästä/reissusta, mikä meni mönkään tai oli erikoista.

Miulle ei ole mitää hirveen vakavaa ikinä sattunut pyöräillessä, mutta mieleenpainuvin ajopäivä oli kyllä 2020 loppukesästä järjestetyn endurojunnuleirin ensimmäinen ajopäivä, joka ei mennyt ihan putkeen.

 Aamupäivällä kävimme ajamassa lenkin Lappeenrannassa joka meni erinomaisesti. Lounaan jälkeen lähdimme Imatralle Karhumäen pumptrack-radalle harjoittelemaan ja ajamaan. Noin puolivälissä treenejä miulla lähti asfalttibermissä olleiden irtokivien takia eturengas alta ja tulin vauhdilla leuka edeltä asfalttiin. Itse en muista kaatumista kovin hyvin, mutta lopputulos oli se, että leuassa, poskessa ja ylähuulessa oli isot haavat joista leuan haava piti tikata. Noh tästä selvittiin onneksi pelkällä päivystyskäynnillä ja seuraavana päivänä olinkin jo muiden leiriläisten mukana ajamassa Saimaa Bikeparkissa, joten leiristä jäi silti hyvä fiilis.