1.) Esittele itsesi, kuka olet, mitä teet ja mistä tulet?
Olen Veikka Korte, kohta 16-vuotias nuorimies. Käyn peruskoulun yhdeksännettä luokkaa, kotona asustelee äidin ja isän lisäksi myös kaksi pikkusisarusta. Olen asunut Lohjalla koko ikäni. Melkeinpä kaikenlaiset kaksipyöräiset ovat sydäntä lähellä.
2.) Milloin ja miten aloitit fillaroinnin, kerro ajohistoriastasi.
Polkupyörällä olen oikeastaan ajanut pienestä lähtien, sekä ehkä isän kanssa hieman joitain neulaspolkuja pienempänä. Ensimmäisen oikean maastopyörän, Kona Tanukin vuosimallia 2012, sain syksyllä 2015. Kuitenkin ensimmäisiä kunnon lenkkejä aloin tekemään syksyllä 2016, kun muutamat muutkin kaverit olivat saaneet maastopyörät. Keväällä 2017 tajusin kuitenkin ensimmäisen kerran millainen laji oikeasti on, kun kävin Fiskarsin bike expossa. Sen jälkeen on ajettu pienen kaveriporukan kanssa lenkkiä, parkkia ja kisaa. Tulevana kesänä olisi myös tarkoitus kokeilla jotakin DH-kisaa.
3.) Miten ja milloin aloitit enduron?
Ensimmäiset ajatukset endurosta tuli mieleen, kun löysin MTB Enduron sivuilta kisavideoita kaudelta 2017 hieman yli vuosi sitten. Siinä sitten kavereitten kanssa juteltiin ja mietittiin, että olisi varmaan hauskaa käydä ajamassa jokin kisa. Alunperin oli tarkoitus ajaa enintään koko Ride More Cup, mutta loppuenlopuksi tulikin ajettua melkein kaikki SM-sarjan osakilpailut, sekä muutama muukin kisa. Ensimmäinen kisa minulla oli G-Form Enduro WarmUp Meriteijossa viime vuonna. Sieltä jäi käteen neljäs sija, joka yllätti suuresti. Vielä enemmän yllätti yhdeltä EK:lta nopein aika. Lajista jäi siis hyvä maku suuhun heti ensimmäisen kisan jälkeen.
4.) Rock Machine / Giro, ja mitä ajatuksia uusi kalusto herättää? Kerro vähän vehkeistä (pyörä kengät kypärä) joilla ajat.
Rock Machine oli minulle täysin uusi merkki, vaikka se onkin ollut olemassa jo melko kauan. Myöskään esim. YouTubesta ei oikeastaan löydy paljon materiaalia kyseisestä pyörästä. Hirveästi minulla ei myöskään ole vertailukohtia muihin pyöriin, mutta silti voin jo nyt sanoa, että kyseessä on erittäin onnistunut pyörä! Ajan 160 milliä takaata ja 170 milliä edestä joustavalla Rock Machine Blizzard 90-27 pyörällä, joka on 2018 vuoden mallistosta. Suurimpana erona tämän vuoden pyörään on se, että minulla on ilmaiskari takana, joka on oikeastaan hyvä asia, sillä olen hieman kevyempi kuski. 2019 pyörässä takana on kierrejousi-iskari. Ensimmäinen asia, jonka pyörässä tuntee heti on se, että se on erittäin jäykkä. Se ei vain huoju ja vatku sivusuunnassa, mikä parantaa ajotuntumaa paljon. Toinen erittäin tärkeä asia itselle on se, että linkustosta on saatu tehtyä hyvinkin progressiivinen. Iskarista saa siis pohjaamattoman oikeilla paineilla ja volume spacereillä, eikä tarvitse laittaa liian kovia paineita. Kolmantena asiana on pyörän hyvä geometria, se on vakaa kovissa nopeuksissa ja hypyissä, mutta sillä pystyy myös leikkimään. Keulakulma on sopivan loiva ja reachi hieman pitempi, kuin edellisessä pyörässä, mutta stemmikin on lyhyempi. Suurin asia, josta tykkään on kuitenkin lyhyempi chainstay. Se tekee mm. bunnyhopit ja manuaalit helpommiksi. Viimeiseksi, pyörässä on mielestäni onnistuttu valitessa komponentteja siihen. Keula ja iskari sopivat hyvin, sekä kiekot ovat minulla kestäneet mainiosti, vaikka välillä olisi voinut luulla, että jotain olisi käynyt. Myös voimansiirto on ollut luotettava tähän mennessä, sekä hissitolppa, joka toimii ja on yksinkertainen ja melko huoltovapaa. TRP:n jarrut ovat myöskin hyvin tehokkaat, sekä niissä on hyvä tuntuma.
Giron tuotteet olivat myös itselle uusi kokemus, ja tähän mennessä on erittäin tyytyväineen saanut olla. Kypäränä toimii Giron Switchblade, joka on siis fullface kypärä irroitettavalla leukasuojalla. Tähän mennessä ei ole tarvinnut vielä käyttää leukasuojaa, mutta avopottana kypärä on varsinkin näin talvisin erittäin hyvä. Se on tukevasti päässä, sekä kevyt ja melkoisen hyvän näköinenkin vielä. Myös kameran saa kätevästi lipan alle kiinni valmiiseen kiinnikkeeseen. Olisin itsekin voinut luulla, että se olisi kesäisissä olosuhteissa melko kuuma johtuen siitä, että se tulee korvien päälle. Kuitenkin sillä on tullut ajettua pitkä lenkki lämpimissä olosuhteissa, eikä yllättävästi ollut yhtään kuumempi, kuin normaali kypärä, joka ei tule korvien päälle. Onneksi ei ole vielä tarvinnut testata kuinka hyvin se suojaa, mutta uskoisin sen olevan erittäin hyvä. Juurikin sen takia, että se pysyy hyvin päässä ja on tehty kunnollisista materiaaleista.
5.) Kerro parhaista/mieleenpainuvimmista kisa/ajokokemuksesta.
Hyviä hetkiä olivat endurojunnujen treenit. Siellä meininki oli vaan niin mahtava, kun mentiin isossa porukassa joitain makeita linjoja, hyppyjä tai vaikkapa bermejä. Parastahan se on aina ajella kavereiden kanssa, saa katsoa, kun muut ajaa ja painostaa itseä tekemään asioita mitä muut tekevät. Sillä tavalla myös kehitystä tapahtuu eniten. Kisoissakin on hauskaa jutella aina siirtymillä kuinka ajaminen meni ja miettiä seuraavia erikoiskokeita. Endurossahan on se kiva, että kisaat oikeastaan aikaa ja itseäsi vastaan, etkä sillä tavalla muita. Silloinhan juuri on sitä ajoseuraa ja ehtii jutella siirtymillläkin muiden kanssa ja olla osa sellaista yhtenäistä porukkaa.
6.) Miten ja missä tykkäät ajaa/treenata? Kerro vähän tyypillisistä treeneistä talvella/kesällä. Mitä teet treeneissä.
Itse tykkään liikkua luonnossa, eli mahdollisimman paljon treenistä teen pyörän päällä metsässä. Lohjalta löytyy riittävästi polkuja, joista voi tehdä hyvän lenkin, jonka ajaa. Talvisin yritän ajaa jos kelit/lumitilanne sallii, sekä myös saliharjoittelu on tullut mukaan. Saliharjoitteluun minulla on endurojunnuista saatu treeniohjelma, jonka pyrin tekemään vähintään kerran viikossa. Kouluunkin yritän pyöräillä mahdollisimman paljon. Futista tulee myös pelattua silloin, kun ehtii. Keväisin ja syksyisin on endurojunnujen treenit kerran viikossa, sen lisäksi tulee ajettua lenkkiä melkein aina kun ehtii, tai on ajoseuraa sekä satunnaisesti BMX:ää ja maastopyörällä ihan vain kevyttä freerideä, streettiä tai roiloa. Kesäisin on kisat ja silloin yritetään kaiken reissaamisen ja tulevana kesänä myös töiden ohella yrittää ajaa lenkkiä ja parkkia sen verran, kun ehtii.
7.) Kerro erikoisimmasta/surkeimmasta ajopäivästä/reissusta, mikä meni mönkään tai oli erikoista?
Surkein ja mieleenpainuvin tapahtuma oli hieman Sappeen kisojen jälkeen tapahtunut kaatuminen Kokonniemen Bikeparkissa. Tulin Boxihyppyriin liian kovalla varmuudella ja vauhdilla ja hyppy heitti minut melkoisen pitkälle ja korkealle. Hyppäsin ilmassa jo pois pyörän päältä, ja tulin alas ilmeisesti pää ja kyynärpäät edellä, sillä kypärästä oli lohjennut pala, ja kyynärpäät olivat melkoisen naarmuilla. Myöskin kyljessä oli jälkeä ja polvi oli hieman kipeä. Onneksi en kuitenkaan ollut käsillä ottanut vastaan, sillä vaikka ajoin ilman hanskoja, ei kämmenissä ollut minkäänlaista jälkeä. Todennäköisesti siinä olisi sitten ranteet hajonneet. Tälli oli melkoinen ja oli hiukan hämmentynyt olo sen jälkeen, mutta ei sen isompia vauriota tullut fyysisesti kuskiin eikä pyörään. Tosin sen jälkeen oli pitkään epävarma fiilis aina ajaessa ja ajamisesta ei tullut oikein mitään, kun ei itse ajotekniikoita tullut mietittyä yhtään, vaan ajaminen oli melkoista räpeltämistä. Viimein syksyllä Ride More Cupin kisassa Nuuksiossa rupesi taas ajaminen hiukan kulkemaan ja tuntui hyvältä.
