Ajajaesittely: Mikko Iso-Järvenpää

Esittelemme nyt tiimimme kuskit, ensimmäisenä vuorossa Iso-Järvenpään Mikko. Turkulainen nouseva tähti, viimekaudella Mikon sijoitus oli kovimmassa Miesten-sarjassa kahdeksas 233 kuskista!

1.) Esittele itsesi, kuka olet, mitä teet ja mistä tulet?

Eli Mikko Iso-Järvenpää alunperin maskulainen, mutta nykyään asustelen Turussa tyttöystävän ja kissan kanssa. Ikää sen 25-vuotta. Pyöräilijä isolla P:llä. Henkeen ja vereen koko elämä pyörii pyöräilyn ympärillä, sillä olen myös itse alalla töissä. Eli pyöräkaupassa myyn ja huoltelen fillareita. Tuttuja pyörät siis läpikotaisin. Maantiepyörästä maastopyörään ja sähköpyörästä lastenfillariin.

2) Milloin ja miten aloitit fillaroinnin, kerro ajohistoriastasi.

Pojan kloppina paljon Maskun metsissä pyörin ihan perusfillarilla aika paljonkin mutta sitten bongasin 15-vuotiaana DH-pyörät. Pienellä kylällä kaikilla muilla pojilla oli mopot mutta meikäläinen sotki aina fillarilla perässä. Siitä se sitten lähti se pyöräilyharrastus. Tämän jälkeen alkoi talliin kertyä jos jonkilaista kaksipyöräistä. BMX, Dirt, MTB ja ihan maantiepyörääkin. DH oli se, mistä se kaikki alkoi ja sitä kisailinkin Suomessa 7-vuotta.

3.) Miten ja milloin aloitit enduron?

Enduro on kohtuu uusi harrastus mulle. Viime kausi oli ensimmäinen koko kausi, kun pääsin kiertämään kaikki osakilpailut. Sitä ennen ajoin vajaan kauden. Siirtymä enduroon virallisesta alamäkipyöräilystä oli melko luonnollinen, sillä alamäkipyöräily on ollut laskusuhdanteessa ja enduro taas kovassa nosteessa. Suomessa enskan ajaminen on vain paljon järkevämpää. Henkilökohtaisesti myös enduro sopii meikälle paljon DH:ta paremmin. Pidän sen fyysisyydestä. Ei vaadi pelkästään taitoa vaan myös kovaa kuntoa.

4.) Rock Machine / Giro,  ja mitä ajatuksia uusi kalusto herättää? Kerro vähän vehkeistä (pyörä kengät kypärä) joilla ajat.

Rock Machine. Itselle aivan tuntematon pyörämerkki ennen tätä. Jopa pieni jännitys, että millainen tämä oikeasti onkaan. Erittäin positiivinen yllätys fillarista. Ylivoimaisesti paras fillari, jota olen ajanut. Ajan Rock Machine Blizzard 90-27 enduropyörällä, josta löytyy jousto edestä 170 mm ja takaa 160 mm. Eli suhteellisen paljon joustoa mutta todella hyvällä geometrialla ja iskarijärjestelmällä joustomatka ei syö vauhtia eikä polkuvoimaa. Todella hyvä kombo. Odotan innolla, että pääsen ajamaan fillarilla myös hieman isompia mäkiä. Nyt jo pyörä tuntuu todella nopealta ja vakaalta oikeestaan radasta riippumatta. Säädöt ovat olleet helppoja löytää.

Giro on entuudestaan tuttu merkki. Todella suuri tekijä monellakin alalla. Odotetuin asia Girolta oli kypärä. Sain Switchblade mallin Mips rakenteella. Nyt on enduro kypärä viimeisen päälle. Kevyt, irrotettavalla leukasuojalla ja todella hyvillä säädöillä varustettu Switchblade on kyllä todella turvallisen ja mukavan tuntuinen kypärä. Käy niin lenkin vetämiseen kuin kunnon alamäkiryskytykseenkin. Kirsikkana kakun päällä on vielä se, että se näyttääkin todella hyvältä. 

Kengiksi sain Terraduro Midit, jotka ovat juuri enskahommiin suunnitellut vähän tukevammat lukkopoljin kengät. Klossin paikan sain mukavasti todella keskelle kenkää. Tätä ominaisuutta harvemmin on perus maastokengissä. Kovassa alamäkimenossa tästä ominaisuudesta on todellinen hyöty kun paine tulee koko jalan pohjaan eikä vain päkiälle.
 

5.) Kerro parhaista/mieleenpainuvimmasta kisa/ajokokemuksesta.

Kyllä parhaat fiilikset pyörän päällä tulee siitä kun on kavereiden kanssa ajamassa. Tämä on juurikin iso osatekijä miksi pidän endurosta niin paljon. Pääsee kavereiden kanssa kiertämään erikoiskokeita. Siirtymät menevät huomattavasti leppoisemmin kun voi käydä kaverin kanssa viime ek:n suorituksia läpi. 

Kyllä paras kisakokemus on viime vuoden Levin osakilpailu. Sijoituksen kannalta ei niinkään mennyt nappiin mutta uskomattoman siisti radat ja puitteet kisalla. Pitkät radat toi vähän suuren maailman meininkiä ja hauskuus ei päässyt ekan parin minuutin päästä vielä loppumaan. Kyllä Suomen lappi on kesälläkin todella hieno paikka.

6.) Miten ja missä tykkäät ajaa treenata? Kerro vähän tyypillisistä yreeneistä talvella/kesällä. Mitä teet treeneissä?

Kisakauteen treenaan ihan virallisesti polkemalla kesät ja talvet. Ja nimenomaan ulkona. Vihaan sisäpyöräilyä. Pyöräilyn/treenaamisen pitää olla hauskaa ja motivoivaa, joten ulkona sen mielestäni pitää tapahtua. Kelistä riippumatta poljen viikossa niin paljon kuin ehdin. Poljen myös työmatkat, joten peruskunto tulee hyvin pitkälti sieltä mutta sitten teen joka viikkoa muutamia erilaisia lenkkejä. Joskus pelkkiä vetoja ja joskus ihan pitkäveteistä pk-lenkkiä. Talvikaudella käyn myös säännöllisesti salilla pyöräilyn ohella. 

7.) Kerro erikoisimmasta/surkeimmasta ajopäivästä / reissusta, mikä meni mönkään tai oli erikoista?

Huonoin fiilis jäi muutama vuosi sitten sattuneesta haaverista DH kauden avauskisasta, Calpiksessa, Hämeenlinnan läheltä. Talvikauden olin jaksanut treenata todella kovaa ja aktiivisesti mutta tuloksia en päässyt koskaan kokemaan, sillä kisojen harjoituksissa vetäsin vauhdilla puuta päin ja mursin käden. Siitä jäi niin paha fiilis, että kisohommat laitettiin pariksi vuodeksi jäihin. Nyt ollaan toivuttu niin henkisesti kuin fyysisestikkin ja nautin taas kisaamisesta ja muusta siihen liittyvästä.