1) Esittele itsesi, kuka olet, mitä teet ja mistä tulet?
Olen 39-vuotias helsinkiläinen maastopyöräilyharrastaja, alun perin kotoisin Mäntsälästä. Päivätyönäni
ratkon työoikeudellisia haasteita. Vapaa-ajallani minut löytää varmimmin
jostakin päin urheilemasta tai ainakin ulkoilemasta, usein joko koiran tai
pyörän kanssa. Elämääni sulostuttaa valkoinenpaimenkoira Tuisku, joka asuu
luonani joka toinen viikko.
2) Milloin ja miten aloitit fillaroinnin, kerro
ajohistoriastasi?
Aloitin maastopyöräilyn lomareissulla Madeiralla vuonna 2014.
Koko laji oli minulle täysin uusi, vaikka kestävyysurheilu sinänsä oli tuttua maratonharrastuksen
myötä. Vuokrasin pyörän (joka ei muuten kyllä toiminut yhtään) ja sitten meidät
vietiin Pico do Areeirolle, yhdelle Madeiran korkeimmista huipuista Jarrut
olivat kyllä aika kuumana, kun sieltä päästiin alas. Jälkikäteen ajateltuna
taisimme tulla aika lailla metsäautoteitä alas, siinä ei paljon polkua voinut
olla. Mukana oli toki muitakin aloittelijoita.
Lomalta kotiin palattuani piti saada aika äkkiä ensimmäinen
oma pyörä, ja se oli muutaman vuoden vanha keltainen, 26-tuumainen Orange Five.
Sillä otin tuntumaa lajiin mm. osallistumalla erinäisiin aloittelijoiden
ajoihin. Aika pian uskaltauduin myös hissimäkeen. Minulla on pohkeessa vieläkin
arpi, kun Sappeella tuli poistuttua vähän näyttävämmin ankkurihissistä ja
polkimen piikki osui jalkaan.
Seuraavana vuonna pyöräni tuumakoko kasvoi 27,5:een, kun
hommasin Santa Cruz Bronsonin oikein kivijalkaliikkeestä. Ajoin sillä pari vuotta, ja parhaana muistona
siltä ajalta oli Ylläs-Levi MTB-kisan puolimatkan voitto vuodelta 2016. Minulla
on kotona myös superkevyt hiilikuitujäykkis, jolla olen kyllä ajanut erittäin
vähän, koska se on minun makuuni vähän liian kiikkerä maastoon. Kävin sillä
kuitenkin XC-turistina Evoc MTB-kisassa keväällä 2018, ja voitin naisten lyhyemmän
matkan kisan. Tällä hetkellä hiilaritykki on olohuoneessani kiinni trainerissa.
3.) Miten ja milloin aloitit enduron?
Ensimmäinen enduro-nimellä kulkeva kisani oli 2016 syksyllä Fiskarsissa.
Uskalsin mennä sinne, kun olin käynyt Fiskarsin polkuja muutoinkin ajamassa ja
arvelin, ettei siellä ole mitään ylitsepääsemätöntä luvassa. Tangon ylitin siellä kuitenkin parikin kertaa...
Ensimmäisiin SM-endurokisoihini osallistuin Tahkolla
v. 2017. Kun olin muutoinkin jännittynyt siitä, kuinka selviydyn
koettelemuksesta, niin totta kai juuri silloin Tahkon tuolihissi lakkasi
toimimasta heti alkuunsa. Niinpä koko
kisa erikoiskokeineen meni uusiksi ja ylös piti polkea tai tunkata. Onneksi
siinä samassa rytinässä vanha DH-rata jäi erikoiskokeista pois. Minun
taitoni eivät olisi riittäneet sen ajamiseen ja olisi varmaan pitänyt juosta pätkä alas pyörä kainalossa.
Bronson jäi vähän lyhyeksi minulle, ja kesällä 2018 ostin hiilikuituisen
YT Jeffsyn, edelleen pysyttiin siis 27,5-tuumakoossa. Suurin haaste oli
hyväksyä pyörän nimi, kun työmarkkinajuristille YT-merkkinen pyörä oli vähän turhankin
osuva. Ajoin Jeffsyllä koko enduron SM-kauden 2019.
4.) Mitä ajatuksia uusi kalusto herättää? Kerro vähän pyörästä,
jolla ajat.
Ajan tällä kaudella Rock Machine Blizzard 90-29:llä. Olen vasta
ottamassa siihen tuntumaa, mutta tähän saakka pyörä tuntuu loistavalta!
Siirryin isojen tyttöjen kerhoon valitsemalla kaksysärin, vaikka olenkin vain ruhtinaalliset
163 cm ”pätkä”. Pyöräni rullaa hienosti esteiden yli, ja DVO:n iskarit tuntuvat
tosi laadukkailta. Tykästyin myös heti alkuunsa uuden pyörän linkustoon, sillä tasaisella ajettaessa pyörä ei juuri notku, mutta korkeuserojen alkaessa tekee heti tehtävänsä. Maaliskuussa Blizzard pääsee todelliseen testiin, kun lähden
treenilomalle Malagaan.
5.) Kerro parhaasta/mieleenpainuvimmasta
kisa/ajokokemuksesta.
Vaikka voitin vuonna 2019 vain yhden SM Enduro-osakilpailun,
onnistuin silti saamaan koko sarjasta kultaa. Vaikka olen tietysti
saavutuksesta ylpeä, en kuitenkaan ole nopein enduronaiskuski Suomessa. Etuni
oli, että minulla oli elämäntilanteeni puolesta mahdollisuus priorisoida kisoja
kalenterissani. Minua nopeammilla kuskeilla oli muita haasteita aikataulujen
tai loukkaantumisten johdosta. Olen saanut olla aika onnekas, sillä kroppani on
kestänyt ja kalustokin on pysynyt suurin piirtein yhtenä kappaleena.
6.) Miten ja missä tykkäät ajaa treenata? Kerro vähän
tyypillisistä reeneistä talvella/kesällä. Mitä teet treeneissä?
Olen sosiaalinen pyöräilijä ja käyn todella
paljon yhteislenkeillä tai kaverien kanssa hissimäessä. Käyn vain harvoin yksin lenkillä metsässä, ja voi olla,
että tämä on jonkinlainen puutekin harjoittelussani. Toisaalta tosi harvoin
koen ”treenaavani”, tykkään vain käydä lenkillä sen minkä ehdin. Kesäaikaan
käyn jonkin verran hissimäessä, mutta enemmän harjoittelen perinteisesti maastossa.
Pyöräilyn ohella harrastan jonkin verran juoksua, melontaa ja kuntosalilla
käymistä.
Olen onnekkaasti pystynyt käymään joka vuosi muutaman kerran jossakin päin ulkomailla pyöräilemässä. Lempipaikkani maailmalla on Slovenia.
Tuosta ihanasta maasta on tullut minulle retriitti, pakopaikka, jonne yritän
päästä käymään joka kesä. Mukavat ihmiset, ei turistirysiä vaan hiljaista
maalaismeininkiä, upeat trailit ja vuoristo.
7.) Kerro erikoisimmasta/surkeimmasta ajopäivästä /
reissusta, mikä meni mönkään tai oli erikoista?
Jotenkin muistot tuntuvat liittyvän usein kaluston
rikkoutumiseen. Seuran reissulla Tukholmassa Orangen takakiekon väliin pomppasi
paksu keppi, ja vaihtaja meni niin solmuun, että kaveri joutui hakemaan
ruotsalaisesta kivijalasta uuden.
Sappeella hyppäsin pienemmästä laiturista pyöräni etuvanteen
perunalastun muotoiseksi, ja itse lensin kaaressa pusikkoon. Sain kavereilta
noottia, että olisi pitänyt hypätä vain siitä isommasta, jossa on parempi
ländi.
_ _
Kiitos tiimille jo tässä vaiheessa tästä hienosta mahdollisuudesta rokkikoneen ohjaimissa!