Ajajaesittely: Eetu Frilander

Giro/Rock Machine -tiimin ajajaesittelyssä Eetu Frilander

Ajajaesittelyssä tiimin toinen tuoreista kuskeista, Eetu Frilander. Eetu ajaa SM-endurocuppia U-21 -sarjassa sekä DH-SMcuppia M-18-sarjassa.

1) Esittele itsesi, kuka olet, mitä teet ja mistä tulet?

Moro, mä oon riihimäkeläinen lukiolainen. Viikkoaikataulu on yleensä aika tiukka koulun takia, mutta pyöräilylle ja urheilulle saadaan aina joku aika selvitettyä. Vauhti, adrenaliini ja kisaaminen on mun juttuja.

2) Milloin ja miten aloitit fillaroinnin, kerro ajohistoriastasi?

Pyöräilemään mä opin vasta noin viiden vanhana. Heti oppimisen jälkeen olen kuitenkin ollut kiinnostunut erilaisilla poluilla ajamisesta. Aina piti väsätä joku pieni hyppyri pihalle, eihän sitä muuten voinut pyöräillä. Satunnaisesta polkuajamisesta mun pyöräily otti kehitysaskeleen vuonna 2014. Kyseistä vuotta edeltävänä talvena löysin Youtubesta alamäkipyöräilyn. Niin mä sain sitten jonkin vuosimallin Kona Stinkyn ja parin viikon dh-kokemuksen jälkeen aloitin myös kisaamaan Suomi-cupissa. Enhän mä pärjännyt lainkaan, mutta oli todella hauskaa🤣

Pari ekaa vuotta mä lahnasin muiden perässä, mutta joka kisassa hävisin kerta kerralta vähän vähemmän. Sitten tuli mun vuosi, 2018. Ajot kulki hyvin ja voitin dh:ssa M-16 sarjassa suomenmestaruuden sekä samaisen sarjan koko SM-cupin.

3.) Miten ja milloin aloitit enduron?

Enduro on mulle tuoreempi laji. Pitkään oli puhetta, että olisi hauska kokeilla sitäkin. 2018 mä sitten sain trail-pyörän ja päätin kisaviettiäni kuunnellen samantien lähteä kisaamaan enduron SM-cupissa. Samaan aikaan aloin myös käyttämään lukkopolkimia. Ensimmäiset kisat sisälsivät kaatumisen tai pari polkimien takia, ja voimasanoja sitäkin enemmän. Messilän endurokisa oli kamalin kokemus fyysisesti siihen mennessä, mutta silti halu jatkaa vain kasvoi.

4. Mitä ajatuksia uusi kalusto herättää? Kerro vähän vehkeistä (pyörä kengät kypärä) joilla ajat.

Innostuin pyörästä aivan mielettömästi kuullessani, että pääsen tiimiin ajamaan. Tämän jälkeen aloin hieman tarkemmin googlaamaan arvosteluja Rock Machine Blizzard TRL 90-29:stä. Vähän säikähdin, kun pyörästä ei paljon tietoa löydy. Onneksi pyörän kovatasoiset komponentit lämmittivät mieltä. Nyt kuitenkin olen pyörällä päässyt jo kerran ajamaan. Ensivaikutelma on todella hyvä. Vaikka joustoa on vain 150mm/140mm, niin se vaikuttaa juuri sopivalta Suomen maastossa. Edelliseen trail-pyörääni verrattuna Rock Machine pysyy muodossaan ajaessa paremmin.. Siinä ei ainakaan ensilenkin aikana ilmennyt "flexiä", mikä tuo ajamiseen paljon luottoa. Blizzard TRL 90-29 on kyvykkäämpi pyörä maastossa kuin paperilla.

Rock Machine Blizzard TRL 90-29 2020 (XL)

Mulla on ollut muutama erilainen kypärä omistuksessa. Nyt tiimikuskina, mulla on päässä Giron Switchblade Mips endurokäyttöön suunniteltu irrotettavalla leukasuojalla oleva DH-hyväksytty kypärä. Kypärä sopii enduroon hyvin irrotettavan leukasuojan vuoksi. Se on myös tavallista avokypärää parempi endurossa suojaavuuden näkökulmasta. Myös korvat ovat hyvin suojassa Switchbladessa. 

Giro Switchblade Mips (matte mint/glacier)

Kenkinä mulla on käytössä Giron Chamber 2 -lukkokengät. Ensimmäisen lenkin jälkeen vaikutelma kengistä on hyvä. Keli oli kostea, mutta jalat pysyivät hyvin kuivana. Kengät olivat hyvin napakat, mikä on meinannut olla ongelma itselle. Lisäksi Chambereissa klossin saa tarpeeksi keskelle kengää, että alamäkeen ajaminen on kengillä hyvin mukavaa.

Giro Chamber 2 (Dark Shadow/Black)

5.) Kerro parhaista/mieleenpainuvimmasta kisa/ajokokemuksesta.

Mieleenpainuvin ajokokemukseni lienee 2018 Koulovan DH SM -kisa. Se tunne, kun olin aika-ajojen nopein kuski sarjassani, minkä vuoksi lähdin sarjani viimeisenä kisalaskulle. Lähtötornissa ajatuksen kulku ja syke olivat aivan taivaissa ja pelotti, että onnistunko pitämään sijoitukseni. Maaliviivan yli päästyäni pidätin henkeäni kunnes kuulin kisalaskun ajan, joka parani aikalaskusta, ja heti sen jälkeen kuulutuksen, että voitin. Huh, miten iloinen olin silloin.

Endurossa mieleenpainuvin kisa lienee Kivikon Season final -endurokisa. Jännitin kisaa pitkään jo ennen sitä, sillä tiettyjen erikoiskokeiden jälkeen kolme nopeinta pääsisi kisaamaan vielä kahteen, televisioitavaan, erikoiskokeesen. Sain paikkani näihin kahteen erikoiskokeeseen yhden aika tasaisen erikoiskokeen myötä. Kyseessä taisi olla ek-6. Muistan halunneeni luovuttaa monesti ek:n aikana, mutta tsemppasin itseni polkemaan loppuun asti. Jos olisin himmannut edes vähän, niin en olisi televisioon päässyt. Kaksi viimeistä erikoiskoetta menivät todella hyvin, pysyin hyvin ajolinjoillani ja sijoituin toiselle sijalle.

6.) Miten ja missä tykkäät ajaa treenata? Kerro vähän tyypillisistä reeneistä talvella/kesällä . Mitä teet treeneissä?

Mä tykkään urheilla. Urheilusta saa hyvää oloa fyysisesti ja henkisesti. Urheilen niin paljon kuin vain kerkeän. Noin sanottuna se kuulostaa suurelta määrältä, mutta monta luonnontieteellistä ainetta kirjoittavalla, aktiivisesti seurustelevalla sekä töissä käyvällä se ei ole mitenkään mahtipontisesti. Vähimmäisliikunnat mulla on koulumatkat, joita tulee hieman yli 4km päivässä. Venyttelen lisäksi päivittäin. Tämän lisäksi pyrin käymään pari kertaa viikossa salilla, siellä painotus on yleensä voimaan. Tavoittelen myös kahta viikottaista pyörälenkkiä viikossa. Vähintään toinen näistä sisältää alamäkivetoja. Nehän ovat pyöräilyn kultaa. Juoksulenkit ovat hieman yleistyneet nyt talvella. Ne välillä korvaavat pyörälenkinkin, sillä juoksulenkin voi toteuttaa lyhyemmässä ajassa.

Kesäisin sali jää paljon vähemmälle, satunnaisesti käyn kerran viikossa. Silloin on lenkkien aika loistaa, sillä mahdollisuudet käydä lenkillä ovat niin paljon paremmat. Olen myös hieman kelin mukaan liikkuja, joten kesällä ajaminen on paljon nautinnollisempaa. Luonto on kesäisin kaunis, linnunäänet rauhoittavia ja pääsee ajamaan isompia hyppyreitä :).

7.) Kerro erikoisimmasta/surkeimmasta ajopäivästä / reissusta, mikä meni mönkään tai oli erikoista?

Mulla ei mitään kovin vakavaa ole sattunut ikinä pyöräilyn vuoksi. Ykköseksi mönkään menneestä reissusta nousee kuitenkin 2019 SM-endurocupin Levin osakilpailu. Lähdimme reissuun tiistaina ja tarkoitus oli ajaa ja kisata to-la. Harkat alkoi torstaina Kätkätunturin ek:n nousulla katkesi ketjut. Nooh ketjut saatiin kasaan muiden kuskien avustuksella #spiritofenduro. Alas päästyäni lähdin hommaamaan uudet ketjut ja ajattelin syödä. Ruoan jälkeen olin hyvinkin innoissani ajamisesta ja lähdin mahdollisimman pian.

Kaaduin harkkojen kolmannella laskulla jotenkin. En muista kaatumisesta mitään, eikä kaatumisella ollut silminnäkijöitä. Menetin siis muistini ja tajuntani. Onneksi iskä tuli perässäni, niin hänen pyörällä pääsin ajmaan alas. Huono valinta, mutta se mahdollisti nopeamman avunsaamisen ja olin jo takaisin tässä maailmassa.

Silloisesta pyörästä takapää linkkua lukuunottamatta meni uusiksi ja mulla on arpi leuassa, rinnassa sekä kyynärpäässä muistuttamassa kaatumisesta. Viikon enduroajot, kisa mukaanlukien jäi siihen. Ajoin kuitenkin samana iltana semmoisen pump-track kisan ja olin toinen. Siitä jäi sentään lippis ja juomapullo muistoksi🤣