Ajajaesittely: Johanna Havula

1) Esittele itsesi, kuka olet, mitä teet ja mistä tulet?

Olen 39-vuotias helsinkiläinen maastopyöräilyharrastaja, alun perin kotoisin Mäntsälästä. Päivätyönäni ratkon työoikeudellisia haasteita. Vapaa-ajallani minut löytää varmimmin jostakin päin urheilemasta tai ainakin ulkoilemasta, usein joko koiran tai pyörän kanssa. Elämääni sulostuttaa valkoinenpaimenkoira Tuisku, joka asuu luonani joka toinen viikko. 

2) Milloin ja miten aloitit fillaroinnin, kerro ajohistoriastasi?

Aloitin maastopyöräilyn lomareissulla Madeiralla vuonna 2014. Koko laji oli minulle täysin uusi, vaikka kestävyysurheilu sinänsä oli tuttua maratonharrastuksen myötä. Vuokrasin pyörän (joka ei muuten kyllä toiminut yhtään) ja sitten meidät vietiin Pico do Areeirolle, yhdelle Madeiran korkeimmista huipuista Jarrut olivat kyllä aika kuumana, kun sieltä päästiin alas. Jälkikäteen ajateltuna taisimme tulla aika lailla metsäautoteitä alas, siinä ei paljon polkua voinut olla. Mukana oli toki muitakin aloittelijoita.

Lomalta kotiin palattuani piti saada aika äkkiä ensimmäinen oma pyörä, ja se oli muutaman vuoden vanha keltainen, 26-tuumainen Orange Five. Sillä otin tuntumaa lajiin mm. osallistumalla erinäisiin aloittelijoiden ajoihin. Aika pian uskaltauduin myös hissimäkeen. Minulla on pohkeessa vieläkin arpi, kun Sappeella tuli poistuttua vähän näyttävämmin ankkurihissistä ja polkimen piikki osui jalkaan.

Seuraavana vuonna pyöräni tuumakoko kasvoi 27,5:een, kun hommasin Santa Cruz Bronsonin oikein kivijalkaliikkeestä.  Ajoin sillä pari vuotta, ja parhaana muistona siltä ajalta oli Ylläs-Levi MTB-kisan puolimatkan voitto vuodelta 2016. Minulla on kotona myös superkevyt hiilikuitujäykkis, jolla olen kyllä ajanut erittäin vähän, koska se on minun makuuni vähän liian kiikkerä maastoon. Kävin sillä kuitenkin XC-turistina Evoc MTB-kisassa keväällä 2018, ja voitin naisten lyhyemmän matkan kisan. Tällä hetkellä hiilaritykki on olohuoneessani kiinni trainerissa.

3.) Miten ja milloin aloitit enduron?

Ensimmäinen enduro-nimellä kulkeva kisani oli 2016 syksyllä Fiskarsissa. Uskalsin mennä sinne, kun olin käynyt Fiskarsin polkuja muutoinkin ajamassa ja arvelin, ettei siellä ole mitään ylitsepääsemätöntä luvassa. Tangon ylitin siellä kuitenkin parikin kertaa...

Ensimmäisiin SM-endurokisoihini osallistuin Tahkolla v. 2017. Kun olin muutoinkin jännittynyt siitä, kuinka selviydyn koettelemuksesta, niin totta kai juuri silloin Tahkon tuolihissi lakkasi toimimasta heti alkuunsa.  Niinpä koko kisa erikoiskokeineen meni uusiksi ja ylös piti polkea tai tunkata. Onneksi siinä samassa rytinässä vanha DH-rata jäi erikoiskokeista pois. Minun taitoni eivät olisi riittäneet sen ajamiseen ja olisi varmaan pitänyt juosta pätkä alas pyörä kainalossa.

Bronson jäi vähän lyhyeksi minulle, ja kesällä 2018 ostin hiilikuituisen YT Jeffsyn, edelleen pysyttiin siis 27,5-tuumakoossa. Suurin haaste oli hyväksyä pyörän nimi, kun työmarkkinajuristille YT-merkkinen pyörä oli vähän turhankin osuva. Ajoin Jeffsyllä koko enduron SM-kauden 2019.

4.) Mitä ajatuksia uusi kalusto herättää? Kerro vähän pyörästä, jolla ajat.

Ajan tällä kaudella Rock Machine Blizzard 90-29:llä. Olen vasta ottamassa siihen tuntumaa, mutta tähän saakka pyörä tuntuu loistavalta! Siirryin isojen tyttöjen kerhoon valitsemalla kaksysärin, vaikka olenkin vain ruhtinaalliset 163 cm ”pätkä”. Pyöräni rullaa hienosti esteiden yli, ja DVO:n iskarit tuntuvat tosi laadukkailta. Tykästyin myös heti alkuunsa uuden pyörän linkustoon, sillä tasaisella ajettaessa pyörä ei juuri notku, mutta korkeuserojen alkaessa tekee heti tehtävänsä. Maaliskuussa Blizzard pääsee todelliseen testiin, kun lähden treenilomalle Malagaan.

5.) Kerro parhaasta/mieleenpainuvimmasta kisa/ajokokemuksesta.

Vaikka voitin vuonna 2019 vain yhden SM Enduro-osakilpailun, onnistuin silti saamaan koko sarjasta kultaa. Vaikka olen tietysti saavutuksesta ylpeä, en kuitenkaan ole nopein enduronaiskuski Suomessa. Etuni oli, että minulla oli elämäntilanteeni puolesta mahdollisuus priorisoida kisoja kalenterissani. Minua nopeammilla kuskeilla oli muita haasteita aikataulujen tai loukkaantumisten johdosta. Olen saanut olla aika onnekas, sillä kroppani on kestänyt ja kalustokin on pysynyt suurin piirtein yhtenä kappaleena.  

6.) Miten ja missä tykkäät ajaa treenata? Kerro vähän tyypillisistä reeneistä talvella/kesällä. Mitä teet treeneissä?

Olen sosiaalinen pyöräilijä ja käyn todella paljon yhteislenkeillä tai kaverien kanssa hissimäessä. Käyn vain harvoin yksin lenkillä metsässä, ja voi olla, että tämä on jonkinlainen puutekin harjoittelussani. Toisaalta tosi harvoin koen ”treenaavani”, tykkään vain käydä lenkillä sen minkä ehdin. Kesäaikaan käyn jonkin verran hissimäessä, mutta enemmän harjoittelen perinteisesti maastossa. Pyöräilyn ohella harrastan jonkin verran juoksua, melontaa ja kuntosalilla käymistä.

Olen onnekkaasti pystynyt käymään joka vuosi muutaman kerran jossakin päin ulkomailla pyöräilemässä. Lempipaikkani maailmalla on Slovenia. Tuosta ihanasta maasta on tullut minulle retriitti, pakopaikka, jonne yritän päästä käymään joka kesä. Mukavat ihmiset, ei turistirysiä vaan hiljaista maalaismeininkiä, upeat trailit ja vuoristo.

7.) Kerro erikoisimmasta/surkeimmasta ajopäivästä / reissusta, mikä meni mönkään tai oli erikoista?

Jotenkin muistot tuntuvat liittyvän usein kaluston rikkoutumiseen. Seuran reissulla Tukholmassa Orangen takakiekon väliin pomppasi paksu keppi, ja vaihtaja meni niin solmuun, että kaveri joutui hakemaan ruotsalaisesta kivijalasta uuden.

Sappeella hyppäsin pienemmästä laiturista pyöräni etuvanteen perunalastun muotoiseksi, ja itse lensin kaaressa pusikkoon. Sain kavereilta noottia, että olisi pitänyt hypätä vain siitä isommasta, jossa on parempi ländi. 

_ _ 

Kiitos tiimille jo tässä vaiheessa tästä hienosta mahdollisuudesta rokkikoneen ohjaimissa! 

Giro/Rock Machine:n endurotiimin kuulumiset kaudelle 2020

Rokkarin pyörillä ja Giron ajovarusteilla kisaava tiimimme päätti kauden 2019 hienosti joukkuekisan kuudennelle sijalle maastopyöräenduron SM-kupissa. Odotukset ovat korkealla, sillä tiimimme vahvistuu tulevalle kaudelle kahdella suomenmestarilla!

 

2020 -kauden tiimi vielä ennen Eetun kiinnitystä Järvsön Bike Parkissa Ruotsissa

Naisten enduron SM-mestari Johanna Havula siirtyy talliin kuten myös alamäkipyöräilyn U16-suomenmestari Eetu Frilander.  Mukana jatkavat viime kauden nuorten sarjan nelonen Veikka Korte sekä  M-40 sarjan nelonen, Oy Huntteri Ab:lla Giron ja Bellin tuotepäällikkönä työskentelevä Kristian Eppert.

Tiimin kaikki kuskit ovat Veikkaa lukuunottamatta päätyneet 150/140mm joustavaan 29 -tuumaiseen Blizzard TRL 90-29 -malliin, jossa on Shimanon XT-sarjan komponenttien lisäksi amerikkalaisen legendaarisen high end -iskarivalmistaja DVO:n vihreä jousitus. Veikka puolestaan ajaa  hyppimisestä pitävänä kuskina 27,5 tuumaisella 170/160mm joustavalla Blizzard 70-27 -pyörällä, jossa SLX-sarjan komponenttien lisäksi jousituksesta huolehtii Rock Shoxin Deluxe Coil takana ja edessa Lyrik Ultimate. Kypärinä kuskit käyttävät irrotettavalla leukasuojalla varustettua Giron Switchblade Mips -kypärää, ajokenkinä DH:n maailmanmestarin Aaron Gwininkin käyttämiä Giro Chamber -kenkiä ja Giron Arc -shortseja sekä Roust-paitoja.

Voit lukea tiimimme kuskien esittelyt ja tunnelmat uudesta kalustosta täältä:

https://girorockmachine.blogspot.com/2020/02/ajajaesittely-johanna-havula.html

https://girorockmachine.blogspot.com/2020/02/ajajaesittely-eetu-frilander.html

https://girorockmachine.blogspot.com/2019/02/ajajaesittely-veikka-korte.html

https://girorockmachine.blogspot.com/2019/02/nyt-vuorostaan-ajajaesittelyssa-tiimin.html

Talvi on täyttynyt kovasta treenaamisesta ja pyörän päällä hauskanpitämisestä ja ensimmäiset kisat ajetaankin Messilässä toukokuussa. Tuleva kausi päätty syyskuussa Ukko-Hallaan. Päivittelemme kuulumisia kisoista ja ajoista blogiimme.

 Kiitos lopuksi kahdesta hienosta kaudesta tiimin miesten sarjaa ajaneille Mikko Iso-Järvenpäälle ja Jesse Elolle. Molemmat kuskit ajoivat loistokaudet merkeille (Mikko top 15 sijoille ja Jesse top 30) ja tekivät tosi hyvää työtä myös merkin lähettiläinä. Herrat siirtyvät töiden ja opiskeluiden takia satunnaiseen kisaamiseen jatkossa, mutta näkyvät mukana varmasti joissain kisoissa. Nähdään kesän kisoissa ja hyviä ajoja kaikille!

Terveisin,

Kristian ja Giro/Rock Machine -tiimi

Ajajaesittely: Eetu Frilander

Giro/Rock Machine -tiimin ajajaesittelyssä Eetu Frilander

Ajajaesittelyssä tiimin toinen tuoreista kuskeista, Eetu Frilander. Eetu ajaa SM-endurocuppia U-21 -sarjassa sekä DH-SMcuppia M-18-sarjassa.

1) Esittele itsesi, kuka olet, mitä teet ja mistä tulet?

Moro, mä oon riihimäkeläinen lukiolainen. Viikkoaikataulu on yleensä aika tiukka koulun takia, mutta pyöräilylle ja urheilulle saadaan aina joku aika selvitettyä. Vauhti, adrenaliini ja kisaaminen on mun juttuja.

2) Milloin ja miten aloitit fillaroinnin, kerro ajohistoriastasi?

Pyöräilemään mä opin vasta noin viiden vanhana. Heti oppimisen jälkeen olen kuitenkin ollut kiinnostunut erilaisilla poluilla ajamisesta. Aina piti väsätä joku pieni hyppyri pihalle, eihän sitä muuten voinut pyöräillä. Satunnaisesta polkuajamisesta mun pyöräily otti kehitysaskeleen vuonna 2014. Kyseistä vuotta edeltävänä talvena löysin Youtubesta alamäkipyöräilyn. Niin mä sain sitten jonkin vuosimallin Kona Stinkyn ja parin viikon dh-kokemuksen jälkeen aloitin myös kisaamaan Suomi-cupissa. Enhän mä pärjännyt lainkaan, mutta oli todella hauskaa🤣

Pari ekaa vuotta mä lahnasin muiden perässä, mutta joka kisassa hävisin kerta kerralta vähän vähemmän. Sitten tuli mun vuosi, 2018. Ajot kulki hyvin ja voitin dh:ssa M-16 sarjassa suomenmestaruuden sekä samaisen sarjan koko SM-cupin.

3.) Miten ja milloin aloitit enduron?

Enduro on mulle tuoreempi laji. Pitkään oli puhetta, että olisi hauska kokeilla sitäkin. 2018 mä sitten sain trail-pyörän ja päätin kisaviettiäni kuunnellen samantien lähteä kisaamaan enduron SM-cupissa. Samaan aikaan aloin myös käyttämään lukkopolkimia. Ensimmäiset kisat sisälsivät kaatumisen tai pari polkimien takia, ja voimasanoja sitäkin enemmän. Messilän endurokisa oli kamalin kokemus fyysisesti siihen mennessä, mutta silti halu jatkaa vain kasvoi.

4. Mitä ajatuksia uusi kalusto herättää? Kerro vähän vehkeistä (pyörä kengät kypärä) joilla ajat.

Innostuin pyörästä aivan mielettömästi kuullessani, että pääsen tiimiin ajamaan. Tämän jälkeen aloin hieman tarkemmin googlaamaan arvosteluja Rock Machine Blizzard TRL 90-29:stä. Vähän säikähdin, kun pyörästä ei paljon tietoa löydy. Onneksi pyörän kovatasoiset komponentit lämmittivät mieltä. Nyt kuitenkin olen pyörällä päässyt jo kerran ajamaan. Ensivaikutelma on todella hyvä. Vaikka joustoa on vain 150mm/140mm, niin se vaikuttaa juuri sopivalta Suomen maastossa. Edelliseen trail-pyörääni verrattuna Rock Machine pysyy muodossaan ajaessa paremmin.. Siinä ei ainakaan ensilenkin aikana ilmennyt "flexiä", mikä tuo ajamiseen paljon luottoa. Blizzard TRL 90-29 on kyvykkäämpi pyörä maastossa kuin paperilla.

Rock Machine Blizzard TRL 90-29 2020 (XL)

Mulla on ollut muutama erilainen kypärä omistuksessa. Nyt tiimikuskina, mulla on päässä Giron Switchblade Mips endurokäyttöön suunniteltu irrotettavalla leukasuojalla oleva DH-hyväksytty kypärä. Kypärä sopii enduroon hyvin irrotettavan leukasuojan vuoksi. Se on myös tavallista avokypärää parempi endurossa suojaavuuden näkökulmasta. Myös korvat ovat hyvin suojassa Switchbladessa. 

Giro Switchblade Mips (matte mint/glacier)

Kenkinä mulla on käytössä Giron Chamber 2 -lukkokengät. Ensimmäisen lenkin jälkeen vaikutelma kengistä on hyvä. Keli oli kostea, mutta jalat pysyivät hyvin kuivana. Kengät olivat hyvin napakat, mikä on meinannut olla ongelma itselle. Lisäksi Chambereissa klossin saa tarpeeksi keskelle kengää, että alamäkeen ajaminen on kengillä hyvin mukavaa.

Giro Chamber 2 (Dark Shadow/Black)

5.) Kerro parhaista/mieleenpainuvimmasta kisa/ajokokemuksesta.

Mieleenpainuvin ajokokemukseni lienee 2018 Koulovan DH SM -kisa. Se tunne, kun olin aika-ajojen nopein kuski sarjassani, minkä vuoksi lähdin sarjani viimeisenä kisalaskulle. Lähtötornissa ajatuksen kulku ja syke olivat aivan taivaissa ja pelotti, että onnistunko pitämään sijoitukseni. Maaliviivan yli päästyäni pidätin henkeäni kunnes kuulin kisalaskun ajan, joka parani aikalaskusta, ja heti sen jälkeen kuulutuksen, että voitin. Huh, miten iloinen olin silloin.

Endurossa mieleenpainuvin kisa lienee Kivikon Season final -endurokisa. Jännitin kisaa pitkään jo ennen sitä, sillä tiettyjen erikoiskokeiden jälkeen kolme nopeinta pääsisi kisaamaan vielä kahteen, televisioitavaan, erikoiskokeesen. Sain paikkani näihin kahteen erikoiskokeeseen yhden aika tasaisen erikoiskokeen myötä. Kyseessä taisi olla ek-6. Muistan halunneeni luovuttaa monesti ek:n aikana, mutta tsemppasin itseni polkemaan loppuun asti. Jos olisin himmannut edes vähän, niin en olisi televisioon päässyt. Kaksi viimeistä erikoiskoetta menivät todella hyvin, pysyin hyvin ajolinjoillani ja sijoituin toiselle sijalle.

6.) Miten ja missä tykkäät ajaa treenata? Kerro vähän tyypillisistä reeneistä talvella/kesällä . Mitä teet treeneissä?

Mä tykkään urheilla. Urheilusta saa hyvää oloa fyysisesti ja henkisesti. Urheilen niin paljon kuin vain kerkeän. Noin sanottuna se kuulostaa suurelta määrältä, mutta monta luonnontieteellistä ainetta kirjoittavalla, aktiivisesti seurustelevalla sekä töissä käyvällä se ei ole mitenkään mahtipontisesti. Vähimmäisliikunnat mulla on koulumatkat, joita tulee hieman yli 4km päivässä. Venyttelen lisäksi päivittäin. Tämän lisäksi pyrin käymään pari kertaa viikossa salilla, siellä painotus on yleensä voimaan. Tavoittelen myös kahta viikottaista pyörälenkkiä viikossa. Vähintään toinen näistä sisältää alamäkivetoja. Nehän ovat pyöräilyn kultaa. Juoksulenkit ovat hieman yleistyneet nyt talvella. Ne välillä korvaavat pyörälenkinkin, sillä juoksulenkin voi toteuttaa lyhyemmässä ajassa.

Kesäisin sali jää paljon vähemmälle, satunnaisesti käyn kerran viikossa. Silloin on lenkkien aika loistaa, sillä mahdollisuudet käydä lenkillä ovat niin paljon paremmat. Olen myös hieman kelin mukaan liikkuja, joten kesällä ajaminen on paljon nautinnollisempaa. Luonto on kesäisin kaunis, linnunäänet rauhoittavia ja pääsee ajamaan isompia hyppyreitä :).

7.) Kerro erikoisimmasta/surkeimmasta ajopäivästä / reissusta, mikä meni mönkään tai oli erikoista?

Mulla ei mitään kovin vakavaa ole sattunut ikinä pyöräilyn vuoksi. Ykköseksi mönkään menneestä reissusta nousee kuitenkin 2019 SM-endurocupin Levin osakilpailu. Lähdimme reissuun tiistaina ja tarkoitus oli ajaa ja kisata to-la. Harkat alkoi torstaina Kätkätunturin ek:n nousulla katkesi ketjut. Nooh ketjut saatiin kasaan muiden kuskien avustuksella #spiritofenduro. Alas päästyäni lähdin hommaamaan uudet ketjut ja ajattelin syödä. Ruoan jälkeen olin hyvinkin innoissani ajamisesta ja lähdin mahdollisimman pian.

Kaaduin harkkojen kolmannella laskulla jotenkin. En muista kaatumisesta mitään, eikä kaatumisella ollut silminnäkijöitä. Menetin siis muistini ja tajuntani. Onneksi iskä tuli perässäni, niin hänen pyörällä pääsin ajmaan alas. Huono valinta, mutta se mahdollisti nopeamman avunsaamisen ja olin jo takaisin tässä maailmassa.

Silloisesta pyörästä takapää linkkua lukuunottamatta meni uusiksi ja mulla on arpi leuassa, rinnassa sekä kyynärpäässä muistuttamassa kaatumisesta. Viikon enduroajot, kisa mukaanlukien jäi siihen. Ajoin kuitenkin samana iltana semmoisen pump-track kisan ja olin toinen. Siitä jäi sentään lippis ja juomapullo muistoksi🤣