Merkkinä Rock Machine on Suomessa kohtuu uusi, parin viime vuoden aikana sitä on ruvennut näkymään maastopyörätapahtumissa ja sen jälleenmyyjäverkosto on kasvanut voimakkaasti. Rock Machine on alunperin amerikkalainen merkki joka on sittemmin siirtynyt tsekkien omistukseen. Nykyään pyörät valmistetaan ja suunnitellaan Tsekeissä. Itse olen ajanut pyörällä nyt reilun vuoden (uusi 2019-kauden peli ollut ajossa reilun kuukauden), eli varsin selkeä kuva on jo pyörästä.
FPS-linkusto
Ihan ensimmäisen asia, jonka pyörästä nostan esille on sen linkusto. Mm. Fillarilehti on testannut Rock Machinen omaa FPS-linkustoa ja kehui sitä runsaasti. Lehti vertasi sitä Giantin Maestroon ja Santa Cruzin käyttämään VPP:hen. Linkusto onkin todella hyvä. Blizzardin reilun 14 kilon painosta huolimatta sillä on helppo ajaa pitkiä koko päivän lenkkejä, eli ts. poljettaessa perä ei notku. Silti alamäissä pintaherkkyyttä ja pitoa riittää, jousitus on myös varsin progressiivinen ja jousto ei lyö helposti läpi kovassakaan menossa.Geometria
Blizzard 90-27 on geometrialtaan ajan tasalla. Pyörää on saatavilla kolmessa koossa, 17-,19- ja 21-tuumaisena, koot vastaavat kisaenduroiden nykymitoituksella S, M ja L kokoja karkeasti. Ajan itse 183 senttisenä 21-tuumaista versiota ja tiimimme nuoremmat kuskit Jesse ja Mikko 175 senttisinä ajavat 19-tuumaisella pyörällä, Veikka taas ajaa 168 pituisena 17-tuumaisella. 21-tuumaisessa on tilava ohjaamo 475 mm reachillä ja 650 mm efektiivisellä yläputkella. Akseliväli on 1215 ja keulakulmaksi ilmoitetaan 65 astetta. Satulaputki on aika tyypillinen 74 astetta. Takakolmio on lyhyt (425mm). Toisin sanoen kyseessä ei ole yltiopitkä pyörä, joskin ohjaamo on modernisti tilava. Onneksi myös satulaputken pituus on ymmärretty jättää riittävän lyhyeksi, näin voit valita pykälää pidemmän pyörän, kuten tiimissä olemme tehneet.
Komponentit
Linkuston progressiivisuuden vuoksi tämän vuoden malliin on voitu laittaa RockShoxin Deluxe Coil -kierreiskari, joka on mahdollista etälukita tangosta. Kierreiskari näkyikin jo EWS kuskien pyörissä viime kaudella. Ainakin ensituntuma lumisissa maastoissa on ollut iskarista varsin positiivinen, se ei tunnu huonontavan poljettavuutta viime kauden ilmaiskariin verrattuna, vaikka iskari olisikin lukitsematta. Tästä kiitos kuuluu varmaan jälleen hyvin toimivalle linkustolle. Lukittuna pyörä sprinttaa sähäkästi.Keulana on uusi RockShoxin Lyrik RC uudella Debonair ilmajousella ja lyhyemmällä offsetilla. Herkkä ja jämäkkä ovat ensi fiilikset päivittyneestä keulasta. Voimansiirto on Sramin Eagle GX:ää ja ohjaamo on Race Facen laatupalikkaa täynnä. Kiekot ovat WTB:n kehillä ja Bitexin navoilla kootut ja erittäin varmatoimiset. Jännitin itselleni tuntematonta Bitexiä hieman viime vuonna, mutta koko tiimillä navat toimivat täysin moitteettomasti kovasta käytöstä huolimatta.
Renkaat ovat WTB:n todella hyvät Trail Boss(fast rolling) /Vigilante (high grip) yhdistelmät. Itse olisin ainakin taakse toivonut WTB:ltä Tough -version kumia, joka kuulemma tulossakin ensi kauden pyörään vakiona. Kirsikkana kakussa ovat Aaron Gwiniltä tutut erittäin tunnokkaat TRP:n Trail SL -hifijarrut. Näissä on huikea modulaatio. Jarrutehoa on toivonut viime kauden pyörässä joskus lisää ja tämä on huomiotu uuden version 200 mm etujarrulevyillä.
Itse runko on osoittautunut pomminvarmaksi. Rock Machine antaakin myös Edge-sarjan pyörilleen (agressivisempaan ajoon suunnitellut mallit) nykyaikana melko poikkeuksellisen viiden vuoden runkotakuun.
Ajettavuus
Varsinkin huomioiden joustojen määrän ja pyörän käyttötarkoituksen, tämä pyörä kiipeää ihmeellisen hyvin.Tämä on ollut jaettu fiilis tiimin kaikkien ajajien keskuudessa. Tilava ohjaamo mahdollistaa myös satulan liuttamisen eteenpäin. Jyrkentyneen istuinkulman ja hienosti toimivan jousituksen yhdistelmä on avannut ihmeellisiä onnistumisen ikkunoita metsälenkkien yhteydessä. Pyörän paino toki vaikuttaa kiipeämisen nopeuteen, mutta tekniset nousut ovat silti aina helpompia kuin entisillä fillareillani.Ohjaamo (/stack) on melko matalalla ja itse olen vaihtanut hieman korotetun tangon pyörään saadakseni varsinkin jyrkempiin laskuihin lisää jeesiä. Alamäissä fillari on vakaa ja helppo ajaa. Leikkisä geometria yhdistyy vakaasti toimivaan iskunvaimennukseen ja kokonaisfiilis on varma. Jousitus toimii jotenkin huomaamattomasti takana, ja kierreiskari käyttää lineaarisuutensa vuoksi joustoa pidemmällä matkalla, silti pohjaamatta turhaan. Pyörällä on mukava ajaa myös bikeparkissa ja se on kestänyt hienosti myös Åren, Hafjellin ja Gesundan intensiivireissut viime kesänä. Tällä pyörällä ei ole suomienskassa tullut vastaan mitään sellaista mihin ei uskaltaisi ajaa surutta. Omat taidot tulevat ensin vastaan.
Blizzard kuuluu modernien enduropyörien joukkoon myös siksi että se lähestyy vielä 5-10 vuotta sitten mahdottomana pidettyä yhden pyörän ideaalia. Tällä pyörällä voi oikeasti ajaa myös pitkät yli 5h lenkit. Ostin omaan pyörääni vielä lenkkikiekoiksi hiilikuituiset DT-Swissin XMC-1200:set jotka painavat alle 1,5 kg/setti. Pyörä ei todellakaan vaadi näitä, pelkällä rengastuksella siitä saa hyvän yleisfillarin, mutta onhan niillä ollut kiva ajaa lenkkiä.
Yhteenveto
Rehellisyyden nimissä tunnustan että jännitin hieman ensimmäistä Blizzardia saadessani miltä pyörä tuntuisi. Merkki oli itselleni toissa vuonna vielä uusi. Kaivelin arvosteluja tsekkiläisistä maastopyörälehdistä, joita luin Googlen Translatella. Arvostelut lupasivat hyvää.Rock Machine Blizzard 90-27 on osoittautunut pitkäjoustoiseksi enduropyöräksi monikäyttöiseksi ja hyvin poljettavaksi. Se on niin vakaa ajettava että suomiendurossa ei tule paikkaa mihin ei tuolla uskaltaisi hyökätä. Erinomaisen linkuston, ajantasaisen geometrian, varmatoimisten komponenttien ja kestävän rungon yhdistelmä tekee siitä tosi onnistuneen kokonaisuuden, jota on ollut ennen kaikkea hauska ajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti